Moikka!
Tulin tänne foorumille vielä kirjoittamaan tiivistyksen siitä, että mitä edunvalvonnassa on tapahtunut tänä vuonna. Vuosi tässä roolissa on ollut varsin opettavainen – olen päässyt niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla käymään paljon erilaisia mielenkiintoisia keskusteluja koulutuspolitiikasta kauppatietelijän näkövinkkelistä. Tässä roolissa on huomannut ainakin sen, että monesti asioihin ei löydy helppoja ratkaisuja ja asiat, jotka voivat näyttää opiskelijalle melko yksinkertaisesti muutettavissa olevilta ovat korkealla todennäköisyydellä lopulta yllättävän kompleksisia kokonaisuuksia.
Suomen Ekonomien liiton kopotapaamisissa olemme puhuneet niistä suuntaviivoista, joita Suomen Ekonomit yrittävät etujärjestönä ajaa valtakunnan politiikassa. Olen nostanut muun muassa pinnalle näissä keskusteluissa kriittisen näkökulman liittyen aloituspaikkojen lisäämiseen yliopistossa. Aloituspaikkojen lisäämisestä voi sinänsä olla monta mieltä ja ymmärrän erilaiset reaktiot opiskelijoilta tähän kysymykseen. Tietoyhteiskunnassa varmasti on tarvetta myös tulevaisuudessa kauppatieteilijöille ja heidän monipuoliselle osaamisellensa. Näen, että itsessään aloituspaikkojen lisääminen ei ole välttämättä edes ydinongelma vaan enemmänkin tästä johtuvat koulutuspoliittiset ja pedagogiset lieveilmiöt.
Koulutuspaikkojen lisääminen ei ole samassa suhteessa lisännyt yliopiston henkilöstöbudjettia ja toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että yliopiston ammattilaisilla on vähemmän aikaa per opiskelija käytettävissä kuin aikaisemmin. Tämä pistää myös väistämättä opettajamme kovemman rasituksen alle ja päivän selvää on se, että loputtomiin nykyinen järjestelmä ei kestä paisumista eli koulutuspaikkojen lisäämistä. Olenkin kuullut huolestuttavaa viestiä opettajiltamme myös heidän omasta jaksamisestaan. Tämä on varsin ikävä uutinen, koska tiedämme jo varsin hyvin opiskelijoiden huonoista hyvinvointitilaistoista ja viimeinen asia, jonka tarvitsemme, on se, että kärjistetysti sanottuna kohta uupuneet ja ahdistuneet opettajat opettavat uupuneita ja ahdistuneita opiskelijoita. Opettajat ovat opiskelijan näkökulmasta yliopiston kulmakivi ja ilman hyvinvoivia opettajia on täysin mahdotonta tuottaa hyvinvoivia ekonomeja työmarkkinoille.
Tämän asian suhteen pitää olla kriittinen ennen kaikkea siksi, että ihmisen aivot henkilöstöresurssina ovat sellaiset, että niitä ei voida tunnillisesti venyttää loputtomiin työtuntien jatkuvalla lisäyksellä ilman, että tämä vaikuttaisi pedagogisiin valintoihin. Tässä tullaan myös edunvalvonnan ydinsanoman ja -tavoitteen äärelle. Meidän pitää ainejärjestönä tehdä jatkossakin parhaamme sen eteen, että myös tulevaisuudessa Kuopiossa saa laadukasta kauppatieteiden opetusta.
Tutkimusmenetelmäkurssien kehittämiseen liittyen olen jatkanut keskusteluyhteyttä kauppatieteiden ja yhteiskuntatieteiden laitosten välillä. Yhteiskuntatieteiden laitos tuottaa näitä kursseja ja tämä tekee asiakokonaisuudesta luonteeltaan monimutkaisemman. Jäsenistöltä olen saanut negatiivista palautetta näihin kursseihin liittyen ja tarkoitus on, että kursseja saataisiin kehitettyä virtaviivaisempaan suuntaan. Ydinongelma näissä kursseissa tuntuu olevan liian suuret ryhmäkoot, jotka luovat pedagogisia ongelmia. Olen painottanut sitä, että Itä-Suomen yliopiston strategiaan kuuluu ajantasainen ja uusiutuva oppiminen, joka kattaa strategian mukaan koulutuksen saavutettavuuden. Mikäli opiskeluhyvinvointi on yliopistolle tärkeää niin silloin mielestäni on oikeutettua, että opiskelija saa esimerkiksi järkevässä aikataulussa opettajan kiinni sähköpostilla. Ryhmäkokojakaan ei voi loputtomasti laajentaa ilman, että se ei näkyisi opiskelijalle viestinnällisinä haasteina. Psykologisen turvallisuuden kokemuksen taustalla on osaksi tavoitettavuus ja siksi juuri viestinnälliset ongelmat ovat opiskeluhyvinvoinnin kannalta erityisen hankalia.
Positiivisesta vinkkelistä katsottuna käymieni keskustelujen kautta olen huomannut, että kauppatieteiden laitoksella on todella osaavaa ja työhönsä intohimolla suhtautuvia ammattilaisia, joita myös aidosti oikeasti kiinnostaa miten meillä opiskelijoille menee. Monet ongelmat ovat yksin liian vaikeita ratkaista ja silloin esiin nousee tarve toisen ihmisen laadukkaalle kohtaamiselle, koska uskon, että vain tätä kautta voimme yrittää tehdä asioita Preemiolaisille paremmiksi ja sen tavoitteen takia näitä hommia on myös aina tehty!
Yhteistyöterveisin,
A.G.